lauantai 28. joulukuuta 2013

erikoispostaus; lähihoitajaopintoni

Heippa,
toivottavasti kaikkien joulu sujui mukavasti ja saitte haluamianne lahjoja :) Itse pääsin kuin pääsinkin viettämään valkoisen joulun mummolassa, kyllä se lumi vaan heti tekee joulufiiliksen! Sain tarpeellisia lahjoja, enkä mitään "turhaa", kuten joka vuosi olen saanut. Hyvä juttu siis (;

Ajattelin tulla postaamaan teille jutun lähihoitajaopinnoistani, jotka tuntuvat kiinnostavan aika monia. Siispä luvassa onkin ihan oma postaus tästä aiheesta, sillä sellaista pyysitte ja jotta saisitte nyt tietää, miksi alalle hain.

Lähihoitajan työ mielletään liiankin usein (kuten myös eräs anonyymi) huonoksi, raadolliseksi ja huonopalkkaiseksi työksi. Kyllä, se on totta että useimpien lähihoitajien peruspalkka on alhainen, kun miettii kuinka rankkaa, väsyttävää ja sitovaa työ on.  Lähihoitajasta tuleekin ainakin itselleni mieleen terveyskeskuksien vuodeosastojen "väsyneet" hoitajat jotka ovat kyllästyneet työntekoonsa, mutta todellisuudessa lähihoitaja-termi sisältää kattavan ja mielenkiintoisen osa-alueen: voit työskennellä terveyskeskuksien lisäksi mm. päiväkodeissa, vanhainkodeissa, kotihoidossa, hammaslääkäreissä, vammaisten parissa, kuntoutuksessa sekä mielenterveys- ja päihdehoitajana. Erikoistumisia löytyy vaikka kuinka paljon, joten lähihoitaja ei automaattisesti tarkoita vanhusten pesemistä päivästä toiseen.

Lähihoitajan työkö huonoa työtä? Sosiaali-ja terveysalan työntekijät ovat yksiä tärkeimpiä henkilöitä, jotka huolehtivat kansalaisten hyvinvoinnista niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Vanhukset saavat hyvää hoitoa päivästä toiseen vanhainkodeissa kun omasta terveydestä huolehtiminen ei enää onnistu, lapset ja kehitysvammaiset pääsevät hoitajien hyvään huomaan vanhempien ollessa töissä, mielenterveysongelmaiset saavat apua elämän vaikeisiin tilanteisiin..... lista voi jatkua vaikka kuinka pitkälle.

Tämä onkin yksi suurimmista tekijöistä, minkä vuoksi hain alalle; pääsen työskentelmään ihmisten parissa päivästä toiseen ja suurimpana tekijänä tulee se, että voin auttaa. Olen pienestä asti ollut hyväsydäminen ja empaattinen ihminen, joka rakastaa sitä tunnetta kun on saanut auttaa jotakuta omalla toiminnallaan. Siitä ei voi kun tulla hyvä mieli. Lähihoitajana pääsen tekemään juuri sellaista työtä johon sovellun; vaihtelevuutta on paljon ja olen vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Mediakoulussa ollessani istuin joka päivä tietokoneella ja no, suunnilleen hiljaa, keskittyen vain siihen mitä ruudussa tapahtuu. Se alkoi tuntumaan todella tylsältä ja ahdisti, kun ideat loppuivat kesken. Lähihoitajana ei tarvitse olla paikallaan, nimenomaan silloin on toimittava kokoajan. Päiväkodissa ollessani työharjottelussa olin kokoajan liikkeessä ja päivät kuluivat erittäin nopeasti.
Kun kerroin hakeneeni lähihoitajaksi, tuntui todella moni ilahtuneen uutisesta ja sanoneen, että sovellun alalle loistavasti. Sain paljon paremman ja jotenkin ymmärtäväisemmän vastaanoton kun silloin, kun kerroin hakeneeni media-assistentiksi. Kai se tietty sosiaalisuus jota lähihoitajana tarvitsee, paistaa minusta läpi.

Pääsin lähihoitajakouluun kahden päivän "varoitusajalla". Soitin extempore Keuda Tuusulan kouluun, että onko paikkoja ylioppilaspohjaiselle lähihoitajatutkinnolle. Paikkoja löytyi ja kerrottiin, että vaaditaan soveltuvuuskokeen läpäiseminen ennen kouluun pääsyä. Sain sovittua koepäivän seuraavalle päivälle, ja niinpä menin täysin tietämättömänä Helsinkiin soveltuvuuskokeisiin. Testi kesti pari tuntia ja siihen sisältyi paperitehtävien lisäksi haastattelu.
Päivä kului ja seuraavana päivänä tuli soitto koululta, että olen läpäissyt kokeen. Pääsisin istuutumaan amiksen penkkiin jo seuraavana päivänä; mitäh? Kaikki tapahtui niin nopeasti etten oikein ehtinyt mitään tajutakkaan.

Olen ollut koulussa nyt neljä kuukautta ja opintoihin on sisältynyt jo yksi työharjoittelu. Harjoittelujakso tuli tehdä päiväkodissa, ja rakastuin täysin kyseiseen työhön; tätä voisin tehdä tulevaisuudessa! Lasten kanssa oli niin piristävää ja kun olen aina ollut lapsenmielinen, oli helppoa leikkiä ja viettää aikaa niiden kanssa. Päivät ja ylipäätään koko 5 viikkoa kului hyvin nopeasti ja ehdin niin kiintyä moniin lapsiin ja ihanaan henkilökuntaan, että muutama kyynel vierähti jouduttuani lähtemään päiväkodista.

Päiväkotijakson jälkeen alkoi hoito -ja huolenpitojakso, jossa harjoitellaan työskentelyä terveyskeskuksissa, vanhainkodeissa ja kotihoidossa. Jakso on paljon vaativampi kuin aikaisempi, opittavaa tulee joka päivä hirveästi niin teoriassa kuin käytännössä. Mittaamme luokkakavereilta verensokereita ja -paineita, piikitämme ihon alle ja lihakseen, opettelemme syöttämään, pesemään hampaat, pesemään potilas ja vaihtamaan sairaalasängyn lakanat oikeaoppisesti jne..
Täytyy sanoa suoraan, ettei tämä ole ihan se mun juttu, mutta olen avoimella asenteella liikenteessä enkä kehitä ennakkoluuloja mistään. Haluan katsoa jokaisen työharjoittelun mielenkiinnolla läpi ja päättää keväällä, mikä tuntuu mieluisimmalta. Keväällä on siis päätettävä, minne haluaa suuntautua toisena opintovuotena; lapsiin ja nuoriin, hoitoon & huolenpitoon vai kuntouttavaan hoitotyöhön. Kiirettä pitää, mutta olen tykännyt olla koulussa ja menen sinne ihan mielelläni joka päivä. Haluan vain saada paperit nopeasti käteen ja päästä kunnolla töihin!

Palaten vielä lähihoitajan palkkaan; ennen ajattelin että tärkeämpää on raha kuin se, mitä tekee, mutta näin vanhempana ja viisaampana täytyy todeta, että kyllä se mieluisampi työ on tärkeämpää kuin raha. No, jokaisella on tästä oma mielipiteensä ja joillekin raha on tärkeämpi tekijä; se on täysin ok! Itse kuitenkin haluan elämässäni nauttia siitä mitä teen ja tienata rahaa sen verran kun alalla saan. Kyllä lähihoitajanpalkalla elää ihan hyvin. Aina on myös pidettävä mielessä se, että alalta voi kouluttautua ylemmäksi. En minäkään aio jäädä vain lähihoitajaksi; sitten kun tiedän mihin haluan suuntautua, aion opiskella lisää ja edistyä, tällöin yleensä palkkakin muuttuu. Tällä hetkellä kuitenkin se palkka on pieni asia, tärkeintä on ylipäätään saada töitä.

En olisi vielä puoli vuottakaan sitten voinut kuvitella, että nyt opiskelen lähihoitajaksi. Media-assistenttina ollessani olin ihan varma, että tulen tulevaisuudessa olemaan valokuvaaja, editoija tai jokin vastaava. Aina ei kuitenkaan mene kaikki suunnitelmien mukaan. Media-alalla on oltava niin superhyvä mikäli haluaa pärjätä ja saada tarpeeksi rahaa itsensä elättämiseen, että minä en siihen pysty. Voin sanoa, etten ole tarpeeksi hyvä luovalla alalla mitä tulisi olla saadakseni hyvän työn. Se vaatisi myös järjettömästi panostamista, motivaatiota ja halua opiskella, mutta minulta tämä kaikki uupui opintojen myötä. Päätin, että vain huvin vuoksi valokuvaan ja editoin videoita kotona, kykenen hyvin siihen ja se riittää minulle.


En tiedä mikä sai pääni kääntymään kesän aikana, miksi lähdin lähihoitajaksi? Se oli aikanaan viimeisin vaihtoehto, mihin olisin hakenut yhteishaussa. Kaikki hoitajantyö ällötti minua, halusin tehdä mitä tahansa muuta paitsi sitä. Vihasin nuorempana sairaaloita, sairaalasarjoja ja välttelin niitä viimeiseen asti. Kuitenkin jouduttuani väkipakolla aloittamaan säännöllisen käymisen sairaalassa leuassa olleen kasvaimen vuoksi, minun oli totuttava ajatukseen, nieltävä pelkoni ja oltava rohkea. Huomasin pikkuhiljaa, että vaikka kasvain leuassa olikin järkyttävä asia, sairaalat ja hoitajat eivät olleet inhottavia. Sain todella hyvää hoitoa ja kaikki lääkärit sekä osastonhoitajat olivat ystävällisiä ja avoimia. Käsitykseni muuttui täysin ja nykyään menen aina enemmän kuin mielelläni sairaalaympäristöön.

Luulen tämän olevan yksi vaikuttavimmista tekijöistä alan vaihtoon. Ei siis jotain huonoa ettei hyvääkin; kasvain leuassa avasi minulle ovet uuteen, jännittävään elämään ja kertoi, että se mikä saattoi olla pahin painajainen ennen, vaihtui yhdeksi parhaimmaksi kokemukseksi elämässäni. Olkaa siis rohkeita ja avoimia kaikelle mitä teette älkääkä koskaan sanoko ei koskaan :) !

never. say. never.

43 kommenttia:

  1. huippu postaus! täällä kans lähihoitajaopiskelija :-)

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Tykkäsin! :)

    VastaaPoista
  3. Mulla kävi niiin että tykkäsin hirveesti päiväkoti-jaksosta, mutta hetki sitten päätin hohu-jaksoni vanhusten palvelukeskuksesta ja se sopi kuin nenä päähän :D 8 viikon harjoittelu meni hujauksessa, en olisi millään halunut lähteä, onneksi sain keikkatyötä kyseiseen paikkaan :D !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siksi olenkin avoimin mielin menossa kaikkiin top-jaksoihin, koska ei voi tietää etukäteen tulenko tykästymään jompaan kumpaan tulevaan vielä enemmän!

      Poista
  4. Minäkin opiskelen viimeistä vuotta lähihoitajaksi ja erikoistun lapsiin ja nuoriin. Olen tykännyt ihan älyttömän paljon enkä ole vielä päivääkään katunut että tätä alaa lähdin opiskelemaan!:) Tsemppiä tuleviin harjoitteluihin ja lääkelaskuihin (ellei ole menny jo?) itsellä meni lääkelaskukoe vasta kuudennella kerralla läpi.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voih onnea lääkelaskujen läpi pääsystä :D mä tokalla vuodella, oon uusinut jo 9 kertaa eikä minkään sortin hajuakaan miten niitä pitäisi laskea :D

      Poista
    2. Lääkelaskut ovat valitettavasti vasta edessä tässä tammikuussa, ja voi kyllä olla että myös tämä tyttö joutuu uusimaan moneenkin otteeseen kokeen, mulle kun ei ole luotu matemaattisuutta päähän sitten yhtään.. ;D

      Poista
  5. Itse lähdin opiskelemaan sotelle siinä toivossa, että olisin siellä viihtynyt ja se olisi ollut mielenkiintoista. Kuitenkin nopeasti tulin siihen tulokseen ettei minusta ollut siihen ja lähdin sinne mikä minua oikeasti kiinnostaa, hevoslinjalle :D ei mikään kaikista paras ammatiksi, mutta haluan tehdä sitä mikä minua kiinnostaa :) Katsoo sitten tämän koulun jälkeen taas, että mitä sitä oikein haluaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä että sulla tuli tunne, että hevoset voisivat olla se sun juttu, ettet väkisin yrittänyt opiskella sellaista alaa mistä et pidä :)!

      Poista
  6. Tämä oli todella hyvä ja mielenkiintoinen teksti! :)
    Oon vasta kahdeksannella luokalla, mutta mua stressaa jo nyt, että mihin haen opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Vaikka mulla onkin vielä aikaa päättää, niin se tuntuu nyt jo vaikealta. Tää teksti sai mut kuitenkin tajuamaan ja antoi toivoa siitä, että löydän varmasti sen oman juttuni :) Tosi kiva postaus siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, täälläkin kasiluokkalaisena kauheat paineet! Ja vielä ruotsin kielisessä koulussa joten mahdollisuuksia eri aloille on vähemmän. Onneksi ajattelin mennä vielä lukioon joten 4 vuotta aikaa miettiä ;)

      Poista
    2. Ihana kuulla että teksti antoi toivoa, tsemppiä molemmille opintoihin, mihin ikinä sitten lähdettekään! :)

      Poista
  7. Mieki oon lähihoitajaopiskelija, keväällä valmistun. Itse kouluun menessäni olin 100% varma, etten halua tehä mitään muuta työtä kuin lasten kanssa eli päiväkodissa.
    Kaikki meni hyvin KTO:n topissa yms, mutta mielipide muuttu täysin kun pääsin vuodeosastolle. Jotenkin vuodeosastolla työpäivät tuntu hujahtavan ja työ oli enemmän työtä fyysisesti kuin lasten kanssa. Kaikille ei sovi toki kaikki, mutta nyt en voisi kuvitellakaan meneväni päiväkotiin. Varsinkin kun olen ollut nyt useammassa muistiyksikössä (=dementoituneita) töissä, en halua lähteä sieltä minnekkään. Yllätys yllätys, erikoistun vanhustyöhön :D

    Tottakai kaikki lähihoitajan työn (ja tietysti muitten ammattien työt) ovat tärkeitä, suuntautui sitten mihin tahansa!
    Tsemiä sulle opiskeluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, saa nähdä muuttuuko mullakin mieli, tällä hetkellä kun jopa vähän ahdistaa lähteä terkkariin harjoitteluun..! Hyvä että oot löytänyt alasi :)

      Poista
  8. Minulla on myöskin todella hyviä kokemuksia hoitajista. Olisipa ollut todella kurjaa olla neurologian osastolla, jos hoitajat olisivat olleet epäystävällisiä tai muuta. Mutta hepä olivat aivan ihania, lohduttelivat koti-ikävässä ja muutenkin hoisivat kyllä erinomaisesti hommansa. Tsemppiä sulle opiskeluihisi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on tuollaisia hoitajia jotka jaksavat tsempata ja jopa lohduttaa :) Kiitos!

      Poista
  9. voiskos saada postausta siitä kasvaimesta? vai onko siitä jo? Ja kannattaisi varmaan päivittää tuota Emmi -osiota koska siellä lukee että opiskelet edelleen media-assistentiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun sanoit, en olekaan pitkään aikaan lukenut esittelytekstiäni.

      Tässä postauksia joissa kerron leikkauksista:
      http://viksujaemmi.blogspot.fi/2012/01/viimein-kunnon-talvi-asiaa.html

      http://viksujaemmi.blogspot.fi/2012/01/leikkauspaivakirja-osa-1-videopostaus.html

      http://viksujaemmi.blogspot.fi/2012/01/leikkauspaivakirja-osa-2.html

      http://viksujaemmi.blogspot.fi/2012/02/leikkauspaivakirja-osa-3.html

      Poista
  10. Kiva postaus! Varsinkin, kun itsekin olen nyt ysin jälkeen hakemassa lähihoitajaksi. Nuo lääkelaskut pelotti jo tätä ennen ja pelottaa nyt vielä enemmänkin näitä kommentteja lueskellessa, hui :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan ihan henkilökohtaista ovatko ne helppoja vai ei, ei kannata jännittää!

      Poista
  11. sä oot kyllä niin hyvää lähihoitaja ainesta! :) kun oot aina niin iloinenkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan että tämä on just se mun ala :)!

      Poista
  12. Olin laiska enkä lukenut tekstiä. Mutta hieno banneri! Se edellinen oli liian kesäinen tähän vuoden aikaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, viimein sain aikaiseksi väsätä vähän talvisempaa ulkoasua.. :)

      Poista
  13. En koskaan kommentoi kenenkään blogeihin (nytkin tosin anonyyminä), mutta nyt on pakko kiittää tästä postauksesta! Hyvin kirjoitettu ja avas paljon uusia näkemyksiä mulle :) itsellänikin nyt keväällä yhteishaut eikä lähihoitaja-ala ole koskaan suuremmin kiinnostanut, mutta nyt innostuin siitäkin. Tosin mulla on jo suunta mihin hakea, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos käy samanlailla kun sulle ja opiskelen myöhemmin toista alaa! Kiitos Emmi ja hyvää uuttavuotta 2014! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva kuulla, ja kuten tekstissäkin mainitsin; never say never ;) Uudet vuodet myös sinne!

      Poista
  14. Minusta ei ikinä olisi lähihoitajaksi. Lapsia voisin hoitaa, mutta vanhukset..en vaan pystyisi. Arvostan niitä jotka pystyvät.
    Muista, että mikään työ ei ole toista tärkeämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tarkoittanutkaan lausetta arvostelevasti, halusin vain korostaa että lähihoitajan työ on äärettömän tärkeää siinä missä muutkin, koska joskus kuulee niitä ihmisiä jotka pitävät lähihoitajan työtä mitättömänä :/

      Poista
  15. Moi, Niin tärkeää työtä se on ja olen itse käynyt saman koulun ositain mukautettuna ja oon päiväkodissa töissä. Täällä meillä asuntolassa on ohjajis/hoitajia jotka on lähihoitajia. Täällä on omatoimisia kehitysvammaisia jotka pärjää aika itsenäisesti pienelle tuella osa taas tarvitsee enemmän apua. Ne ennemmän apua tarvitsevat asuu asuntolan pää rakennuksessa jossa ohjajat on ja itsenäisemmät rivitaloissa samassa pihassa ja saa ohjajlta/hoitajilta tarvitavan avun.

    VastaaPoista
  16. Itse valmistuin lähihoitajaksa viime keväänä lasten ja nuorten koulutusohjelmasta, enkä ole yhtään kertaa katunut alaa jonka valitsin! Työssä pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan ja osaamisalueitaan todella hyvin ja työn hyödyn näkee konkreettisesti välittömästi :) itse olin todella ennakkoluuloinen ja lähdin negatiivisella mielellä hoidon ja huolenpidon työssäoppimisjaksolle, mutta yllätyksekseni sain harjoittelusta kuitenkin arvosanaksi K3! miten muuten teillä tuo arviointiasteikko menee? lääkelaskut saattavat olla alussa täyttä hepreaa mutta loppujen lopuksi aika yksinkertaisia kun ne tajuaa :) itsekkin pääsin ensimmäisellä läpi vaikka matikan taitoni ovat mitä ovat:) toivotan sulle tosi paljon tsemppiä opiskeluun ja voin lämpimästi suositella koulutusohjelmavalinnaksi lapsia ja nuoria! :) et varmasti tulisi katumaan hetkeäkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu että löysit sen oman alasi, toivotaan että itselläkin käy noin :)

      Meillä käytetään arviointina näyttösuunnitelmaa, joka on siis paksu nippu taulukoita joihin on kirjoitettu jokaiseen arvosanaan (T1, H2, K3) kriteerit ja niiden mukaan täytyy toimia. Top-ohjaajan ja minun arviointi työskentelystäni top-jakson lopussa päättävät arvosanan joka minulle tulee :) (olipas monimutkaisesti selitetty!)

      Poista
  17. Mielenkiintoinen ala, mutta onneksi minun ei tarvitse vielä päättää omaa alaa, Meidän tuttummekin opiskelee lähihoitajaksi ja se sopii hänelle hyvin :)

    VastaaPoista
  18. Tiedätkö yhtään saako siitä alasta minkälaiset valmiudet fysioterapeutin alaan, kun opinto-ohjaaja kertoi että kannattais ensin mennä lähihoitaja kouluun ja sitä kautta sitten..? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että lähihoitajaopinnoista tulee olemaan hyötyä fysioterapeutin ammatista haaveilevalle, ja en ole ainakaan törmännyt opintoja, joissa suoraan pääsisi erikoistumaan fyssariksi. Kannattaa siis varmaan opiskella lähihoitajan kautta :)

      Poista
  19. Ala kiinnostaisi jonkin verran, mutta itellä on niin kamala neulakammo että en tiedä selviäisinkö edes tosta opiskelusta :D miten teillä, oliko teidän ryhmässä neulakammosia ja miten niillä meni toi toisten piikittely.. ? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän luokalla on muutamia, jotka todella kammoksuvat pistämistä, ja ekalla kerralla näitä muutamia rupesi heikottamaan, mutta pystyivät kuitenkin pistämään. Sinä itse et siis joudu piikityksen kohteeksi mikäli et halua, mutta jakson suorittamiseksi sinun on piikitettävä jotakuta muuta :) Kyllä varmasti pystyt kovalla tsempillä suorittamaan pistämiset, ja opettajatkin ainakin meidän koulussa ovat kivan kannustavia!

      Poista
  20. moikka! tekisin blogiini postausta peräänannosta ja muodosta. olis mukavaa saada sulta pieni tietoteksti ja pari vastausta mielipidekysymyksiin. jos oot kiinnostunut auttamaan mua postauksen tekemisessä, lilinlae@gmail.com ! :)

    VastaaPoista
  21. Tärkeää työtähän se on, mutta moni nuori nykyään jallitetaan alalle, vaikka sitä ei haluaisikaan opiskella. Ihmisten itsetuntoa muserretaan ja tulevaisuuden kuvia sanotaan epärealistisiksi, jotta saataisiin tähän mätään maailmaan uusia tukipilareita.

    VastaaPoista
  22. Missä koulussa/paikkakunnalla opiskelet? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuusulassa kuten tekstissäkin lukee :)

      Poista
    2. Ai katos! Olin kyllä lukevinani koko tekstin :D

      Poista
  23. Kiva juttu lähihoitajuudesta. Tämä työ on ehdottomasti kutsumusammatti ja siitä pitää voida nauttia. Hyvä kun mainitsit että alalla voi myös edetä ja kouluttautua lisää. Itse olen myös parhaillaan jatko-opiskelemassa parhaillaan. Tämän jälkeen toivottavasti uusi työnkuva odottaa. https://www.superliitto.fi/tyoelamassa/lahihoitajan-tyo/

    VastaaPoista